Otsikko ei ollut asettelustaan huolimatta vitsi, vaan varovainen kokemuksen rintaäänen toteamus. Viime vuoden marraskuussa, kun tuttilaiset kokoontuivat Leipätehtaan saunatiloihin äänestämään jäsenistönsä kesken Tutin tulevan vuoden hallituksesta, en vielä ollut aivan varma mihin soppaan sitä olinkaan lusikkaani työntämässä. Kokonaiskuva omasta tehtävästäni hallituksessa hahmottui kuitenkin jo ennen kuin vastuu oli minulle siirtynytkään. Kävimme menneen vuoden bilev-… projektivastaavan Kaho Jumisen (Toim. huom. nimi muutettu) kanssa vuoden ohjelman läpi ja mentorini koutsasi minut ensimmäiseen kisakunnon testaukseen, eli arkikielessä Lumenveistojen ja Jälkijoulujen järjestämiseen. Muun muassa Lumenveisto –tapahtuman haalarimerkkien tilaaminen tuntui hieman pään naputtelulta seinään, sillä Vaasassa ei vielä oltu talvea nähtykään siihen mennessä.
Niin vain tapahtumapäivä koitti ja järjestelyt olivat kuin olivatkin viimeisen päälle hanskassa, minkä tähden tapahtuma onnistuikin vähintäänkin loistavasti. Viimeistään sinä hetkenä, kun huomasin, että pystyin nauttimaan tapahtuman tuomaroinnista kaksin käsin, olin valmis antamaan koko Tutin yhteisölle ja yhteisöllisyydelle isomman kiitoksen, kuin suomenkielen sanakirja tarjoaa muodostettavaksi. Vastuunjako, oma-alotteisuus ja yhteiseen hiileen puhaltaminen ovat kliseitä, joita kylvetään jokaiseen projektityöhön, mutta kummasti vain nämä sanat olivat täyttä totta tuona päivänä paremmin kuin koskaan olin aiemmin kokenut. Illan Jälkijoulut toivat yhden uuden kliseellisen tunteen, kun illasta nauttiva opiskelijakansa toi vilpittömän palkitsevan tunteen. Näitä me haluamme tarjota kaikille jatkossakin ja sitä varten ei edes enää tunnu päämäärättömältä tehdä järjestelyjä omallakin ajalla. Siis jopa luentojen ulkopuolella.
Kun 3G:nkin blogissa availtu TEK:n Länsirannikon risteily oli tainnutettu, oli aika pikkuhiljaa suunnata katseet helmikuun lopulle vielä projektinimellä kulkeneisiin Tutin ja Övertäjien sitseihin. Övertäjien tapahtumavastaavien kanssa yhteistyö oli kuin vanhojen tuttujen kanssa rupattelua (kumma kyllä), mistä ehkä johtuikin tapahtuman lähes vaivattomalta tuntunut kokonaisjärjestely. Toivottavasti Ö:n tytöt ovat samoilla linjoilla, enkä vain itse vetänyt lonkkaa kaiken aikaa :D. Viimeinen viikko ennen tapahtumaa ei

Hallitus 80’s Miami- sitseillä
voitu kuin ihmetellä, että tässähän ollaan jo kaikki tehty, paitsi sitsiruoat jaettu pöytään. Yli kymmensekuntisella analyysillä sen kyllä ymmärsi, että jälleen vastuunjaolla oli iso osansa tehdessään tästäkin vapaaehtoistyöstä reilusti mukavan puolelle menevän kokemuksen. Ilta oli sitä mitä moni pelkäsi ja vielä useampi oli odottanut, eli aivan huigee. Ylioppilastalomme on kyllä vaarallinen paikka.
Jo yli viikko sitten sain kääntää mukamas olemassa olevan kalenterini maaliskuulle, ja mukamas olemassa olevasta kalenteristani välkkyi jo huhtikuu. Kirjoittaisin huhtikuun kunnioitukseni puolesta mielelläni isolla, mutta olkoot. Huhtikuu ei näin tuttilaisena tarkoita mitään muuta kuin wappua(, mutta tässä tapauksessa on hyvä kiinnittää huomiota wapun kirjoitustapaan, vaikka kunnioitus on jotain lähes Litmaseen yltävää). Wappuhan taas näin projekteista kiinnostuneena ihmisenä tarkoittaa VYY:n wappuputkintoa, mihin saadaan tänäkin vuonna prosentuaalisesti mahtava määrä Tuttiin sidonnaisia tapahtumia. Näitähän riittää, mutta kerrataan silti kaikki:
* Wapinan julkkarit. Viime vuonna olisi allekirjoittaneesta voinut luulla, että otin wapina-sanan omakohtaisena teemana, mutta illan teemanahan on tietysti Vaasan wappulehden julkkarit à la Rubbaret.
* Tutin äänenavaus. Wappuputkessa on monella numero kaksi silmässä ja ääni kannattaa viimeistään tässä vaiheessa kuluttaa pois. Ohjelmassa on vihdoinkin vaihtelua ylikulutettuihin sitsilauluihin, sekä kirjava joukko jopa spontaaneja esityksiä aivan uusista lauluista. Uusia saa säveltää ja/tai sanoittaa vielä tapahtumailtanakin.
* Epäeroottinen aamubrunssi. Melkein viikon jo tuttilaiset ehtivät aiheuttaa tuhojaan muiden tapahtumissa, kun vastuun pamppu siirtyy taas wapun asiantuntijoille. Arvokkaan ruskeasti pukeutuneet miehet muuttavat yliopistonrannan yhdellä adjektiivilla kuvatusti kauniiksi.
* Tutin wappusitsit – pre-Eroottiset. Koska nämäkin sitsit kulkevat vielä projektinimellä, niin mennään tällä. Seuraavaa tapahtumaa edeltävät taatusti loppuunmyydyt sitsit, joiden sisältö ansaitsisi monenmoista sensuuria, jos ei elettäisi jo vaasalaisten mieliä rappeuttaneita wapun viimeisiä päiviä.
* Eroottiset iltamat. Oma kultapoikani, joka kiillotetaan tänä vuonna kirkkaammaksi kuin koskaan. Koskaan. Mitä sisältää? XX. Ihan oikeasti, mitä siel on? XX.
* Teekkarikaste. Näin tuutorina etenkin joudun turvautumaan yli-isoihin aurinkolaskeihin toukokuun ensimmäisenä aamuna, kun pääsen vihdoinkin näkemään omienkin fuksien kastautuvan teekkareiksi ja vastaanottamaan tuleville kuukausille ainoan lakin, mitä he tulevat tarvitsemaan. Silittäkää sitä tupsua vielä kun se on sileä…
Sanomattakin lienee selvää, että kun yliopiston järjestöt ylioppilaskunnan johdolla niputtavat lähemmäs kaksikymmentä tapahtumaa kymmeneen päivään, ei kyse ole ihan mistä tahansa ajanjaksosta. Wappua tulee odottaa innolla ja jännityksellä, sitä saa pelätäkin, siitä saa puhuakin(, jos kehtaa). Kukaan ei silti voi wapuksi toiselle muuttua, eikä sitä voi parhainkaan eepoksen veistäjä pyöritellä sanoiksi, joten se onkin koettava itse.
Tutti tulee tänä vuonna nostalgioimaan wappua, sillä vihdoin tänä herran vuonna 2014 Saturnuksen, Jupiterin ja Pluton kuut asettuvat yhteen linjaan ainejärjestökäytävän kahvikuppilinjaston mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna wapun ympyrän kuvaaja leikkaa itsensä. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosi 2014 on juhlavuosi. Jokakodin salapoliisit voivat aloittaa työnsä viimeistään tässä vaiheessa, mutta kerrottakoon, että tasavuosia vietetään kolmessa eri yhteydessä, joista yhden löytää Wikipediasta, yhden toukokuulta ja yhden sieltä, mistä ei puhuta.
Wappua odotellen, projektimestarinne Anton