Kesätyö Danfossilla

Danfossin kesätyöntekijän arkea.

Koodikesä 2: Bugien paluu

Tervehdys kaikille blogin lukijoille, Emil tässä Danfossin softatiimistä taas. Kesä on ohi ja koulu on alkanut ja itselläni lähti viimeinen työviikko käyntiin. Oma projektini on viimeisiä loppu viilauksia vaille valmis ja käyttäjä ryhmä huohottaa niskaan, koska sitä pääsee käyttämään. Mutta kuinkas tähän tilanteeseen päädyttiin. Alku kesästä voi lukea ensimmäisessä kirjoituksessani koodikesä Danfossilla, joten keskitytään loppukesään.

Kesällä pääsin suoraan niin sanotusti homman ytimeen, kun rupesin koodamaan diagnostiikka-toimintoja softa tuotekehitysprojektille. Työssä pääsi monta kertaa koodamaan hyvinkin matalalla tasolla. Siinä sitten pääsi näkemään, kuinka pienillä muutoksilla, kun ei ole miettinyt asioita aivan loppuun asti, pystyy kaatamaan kaiken. Aina välillä pääsi repimään hiuksia päästä, samalla kun etsi mysteeri kaatumiseen johtavaa bugia assembly-koodiin asti, jonka jälkeen todeta, että vian pystyi korjaamaan parilla rivillä koodia oikeassa paikassa.

Mutta ei tämä kesä ollut pelkää angstia ja tyhmyyden tunnetta. Tällaisessa projektiluontoisessa työssä on monta eri vaihetta. Työ syklin pystyi jakamaan seuraaviin vaiheisiin. Ensimmäisessä vaiheessa on innostus uuden ominaisuuden lisäämisestä. Pääset perehtymään, onko olemassa olevia toteutuksia, miten niitä voi soveltaa omaan tapaukseen ja miten aiot toteuttaa sen annetuissa vaatimus- ja aikarajoissa. Vaiheessa kaksi rupeat toteuttamaan muodostettua suunnitelmaa. Huomaat että et ole ottanut näitä yksityiskohtia huomioon ja rupeat jäämään aikataulusta. Kolmannessa vaiheessa iskee paniikki. Kerkeätkö tekemään kaiken ennen deadlainia? Vaiheessa neljä olet kysynyt itseäsi viisaammalta neuvoa tai olet kokenut ahaa elämyksen ja koet voiton tunteen, kun saat kaiken lopulta valmiiksi. Paitsi silloin kun et saanutkaan kaikkea ihan valmiiksi. Mutta sellaista sattuu ja ensi kerralla pitää vain petrata ja suunnitella hommat paremmin.

Viime kesästä ja alkukesän ahkeruudesta oli muodostunut luottoa, joka ”mukavasti” realisoitui kesälomien lähestyessä erinäisten vakkareiden ehdottaessa minua ottamaan heidän ylläpito hommiaan kesälomien ajaksi. Siinä sai sitten heinäkuussa yksin toimistolla istuessaan hikoilla ja rukoilla että kaikki ei menisi yhtä aikaa pieleen ja välillä kun, omat hommat eivät edenneet, että jotain menisi pieleen. Näistä lisätöistä selvittiin kuitenkin minimivaivalla ja firma on edelleen pystyssä, joten eiköhän ne ihan hyvin tullut hoidettua.

Muuten kesä on sitten mennyt aina vain alamäkeen menevien kahvikeskustelujen parissa, sekä joka perjantaina pullakahvi porukan kanssa jutustellessa. Olen kiitollinen mukavasta työseurasta, joka ymmärtää, että itseään ei kannata ottaa liian vakavasti ja oli aina valmis auttamaan, kun tulee seinä vastaan. Työ opettaa ja tältä kesältä on jäänyt paljon uutta työkalupakkiin. Se siitä tältä kesää. Toivottavasti tästä proosasta on ollut hyötyä tai iloa teille lukijoille.

Kiitos ja hauskaa syksyä kaikille!

Takuuteekkarihommia part 2

Morjesta!

Olli täällä taas raapustelemassa uutta blogia. Näin alkuun kehotan lukemaan kesän alussa tulleen postauksen, niin tässä ei tarvitse asioita kerrata.

Kokoonpanossa vietin siis koko kesän, mutta työtehtäviä tuli lisää sen aikana. Minulle perehdytettiin neljäs vaihe melko pian ensimmäisen kirjoituksen jälkeen, mutta viidettä vaihetta sai odotella elokuun alkupuolelle. Lisäksi pääsin pakkaamaan laitteita jossain vaiheessa kesää.

Kaikki viisi vaihetta sijoittuivat linjalle mutta pakkaaminen tapahtui toisessa hallissa, joten siellä oli jonkinlainen oma rauha ja hiukan vapaamuotoisempaa työntekoa. Ei sillä, että siellä olisi lorvittu tai muuten perseilty, mutta työtila oli isompi ja pääsi liikkumaan vapaammin. Pakkaamossa nostettiin valmiit laitteet nosturilla pakkauslavan päälle, jonka jälkeen ne muovitettiin, laitettiin pahvi päälle, tarroitettiin ja vietiin lastausalueelle. Mukavaa hommaa, mutta päivän mittaan alkoi kaivata sitä linjalle ominaista eräänlaista passiivisuutta.

Yksi hyväksi kokemani juttu, joka auttoi jaksamaan, olivat äänikirjat. Kun linjalla kiristää samoja ruuveja ja muttereita päivästä toiseen, pelkän musiikin kuuntelu saattaa puuduttaa. Työkaveri vinkkasi äänikirjoista ja niitä tulikin sitten ahmittua puolen kesän aikana kahdeksan kappaletta.

Se, että joku kertoi hyvää tarinaa korvanapeista samalla kun teki töitä, teki tekemisestä mielekkäämpää ja auttoi jaksamaan. Itse tuli kuunneltua ex-Cannonball Marko Lönnqvistin tarina, Cheekin elämäkerta ja Ville Haapasalon merkilliset tarinat itärajan takaa sekä muutamia Vareksiakin tuli ahmittua, kaikki loistavia kirjoja.

Mielekkyyttä lisäsivät myös uudet vääntimet, jotka tulivat testikäyttöön heinäkuun loppupuolella. Yksi niin sanottu tarkistuskierros jäi pois, joten työstä saatiin joutuisampaa. Lisäksi linjaa kehitettiin koko ajan, olinhan tullut töihin keskelle muutosprosessia. Työntekijöitä kannustettiin antamaan palautetta linjan toimivuudesta ja parannuksia tehtiin päivittäin.

Kokemuksena kesätyö oli opettavainen, mutta samalla töissä oli hauska käydä, sillä työkaverit olivat mahtavia. Muutaman kerran tuli käytyä perjantaina töiden jälkeen terassilla ja parin kanssa on tullut pelailtua netin yli vapaa-ajallakin ja tullaan pelaamaan jatkossakin eli kiteytettynä voisin sanoa, että löysin muutamia hyviä ystäviä Danfossilta kesän aikana.

Kuitenkin mainittakoon, että opiskelumotivaatiota tämä työ tulee buustaamaan, sillä kaikki mitä työkavereilta kuulin, ei antanut kuvaa ruusuilla tanssimisesta, mutta niistä en tässä sen enempää huutele.

Tämä blogi taitaa olla aika lailla paketissa, viisas kokoonpanijakonkari toivottaa kaikille hyvää loppukesää ja tsemppiä syksyyn!

 

Takuuteekkarihommia

Morjesta kaikille blogin lukijoille! Täällä kirjoittaa Olli, ensimmäisen vuoden selvittänyt informaatiotekniikan opiskelija. Olen töissä Danfossilla takuuteekkari-hankkeen kautta kokoonpanijana. Töissä olen ollut jo reilun kaksi viikkoa eikä loppua näy!

Olen tosiaan kokoonpanossa tekemisissä firman isoimpien taajuusmuuttajien kanssa. Isoja lohkoja saattaa valmiiseen tuotteeseen tulla kymmenkunta mutta onneksi prosessi on pilkottu viiteen vaiheeseen. Itse olen päässyt tähän mennessä kolmen ensimmäisen vaiheen kimppuun. Jokainen vaihe on erilainen ja niihin sisältyy monta alavaihetta, mikä tekee työstä mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Tilauksen ottaminen ulos tietokoneelta on ollut ehkä se jännittävin osuus, sillä siinä pitää olla oikeasti hereillä, ettei vain merkkaa väärin ja sen seurauksena ole väärät osat paikallaan.

Työilmapiiri on ollut hyvä, työkaverit ovat kannustavia ja heiltä voi ja kannattaakin aina kysyä, kun ei ole aivan varma, miten joku asia pitäisi tehdä. Virheiden sattuessa ne yleensä korjataan itse, mutta syyttelyä ja naljailua toimenpide ei aiheuta. Se on minusta hyvä, että saa itse paikata omat virheet niin seuraavalla kerralla sitten muistaa asian paremmin. Itse sain pari päivää sitten purkaa kaksi lohkoa, kun olin unohtanut yhden osan, opettavainen kokemus sekin. Ja kyllähän linjalla huultakin heitetään ja nauretaan menemään työn lomassa. Huippu porukka siis kyseessä.

Itse pidän näpertelystä ja siitä, että saa nähdä miten oman käden kautta kulkeneet taajuusmuuttajat oikeasti lähtevät eteenpäin maailmalle. Koen että kesätyöni avaa uusia näkökulmia opiskeluuni ja antaa konkreettisen kuvan siitä, millaisten asioiden parissa opiskelun jälkeen voisin mahdollisesti toimia.

Tässä varmaan kaikki tältä erää, tyhäm ensikertalainen yrittää oppia vielä tänä kesänä jotain uutta ja palaa kesän päätteeksi viisaampana kuin koskaan blogeilemaan aiheesta!

 

Koodikesä danfossilla

Hei kaikki kesäblogin lukijat, Emil tässä Danfossilta. Olen neljännen vuoden automaatiotekniikan opiskelija ja toista vuotta Danfossin ohjelmistotuotekehityksessä koodailemassa. Kesätöiden välissä tuli vielä tehtyä kandityö samalle tiimille. Töitä on nyt takana pariviikkoa ja viimekesän opit ovat pikkuhiljaa palautuneet mieleen.

Työskentelen osana niinsanottua TIRV:i tiimiä jonka tehtäviin kuulu ohjelmiston testaus, integrointi ja työkalujen kehittäminen. Viime kesän työt on siirtynyt muiden vastuulle ja uudet projektit ovat lähteneet käyntiin. Siksi viimeiset pariviikkoa töissä onkin mennyt enimmäkseen dokumentaation ja olemassa olevan koodin lukemiseen ja oman projektin suunnitteluun.

Tälläinen kesätyö on mahtava ympäristö kehittää omaa osaamistaan koulunjälkeiseen elämään. Otat vastaan tehtävänanon ja mahdollisesti hieman ohjeistusta, mitä halutaan ja mitä on valmiina. Sen jälkeen ei muutakuin tutkimaan ja hutkimaan. Jos on jotain suurempaa kysyttävää niin aina voi käydä kysäisemässä työkavereilta neuvoa, jos heillä on aikaa. Samalla luotto siihen että pystyy itse ehdottamaan toteutusta, jota voidaan myöhemmin hioa antaa aivan omanlaisensa motivaattorin työn tekoon.

Porukka on kutakuinkin pysynyt viimekesästä samana ja kahvi- ja lounastaukojen jutut eivät ole vuoden aikana kypsynyt perinteisestä teekari/insinööri-huumorista miksikään.

Tässä on tältä erää kaikki mitä uskallan kertoa ilman että salassapito-sopimukset ehdot rupeavat paukkumaan. Katsellaan loppukesästä onko minut potkittu pihalle vai olenko vieläkin ilmastoidussa toimistossa.

 

Ystävällisin terveisin, Emil

Danfoss, driven by Vacon

Hei te kaikki tutin kesätyöblogin lukijat, täällä kirjoittaa Heikki ja ajattelin kertoa teille hieman kesätyöstäni Danfossilla. Tämä on ensimmäinen kesäni Danfossilla, vaikka työpiste on sama jo kolmatta kesää. Aiemminhan olin Vaconilla töissä, tai oikeastaan Adecco on työantajani ja… no joka tapauksessa ajan joka aamuRunsoriin kokoamaan taajuusmuuttajia. Kolmen kesän kokoonpanokokemuksella ja Jokisen Karin suuntaajatekniikan opetuksen ansioista olen lähes yhtä kokoamieni laitteiden kanssa. Joka aamu saapuessani runsorin tehtaalle vien ensimmäisenä eväsleipäni jääkaappiin. Tämän jälkeen lyön päälle sellaisen flown että laitteita valmistuu uskomattomalla nopeudella ja lähes aina ilman tuotantovirheitä. Työssä tärkeintä on tehdä hyvää laatua, sillä pienikin virhe kokoonpanovaiheessa voi vikaannuttaa koko laitteen ja pahimmassa tapauksessa asiakkaalle toimitettu vikaantunut laite voi tuoda suuret kulut yritykselle. Vaikka työ onkin linjatyötä, täytyy siinä olla koko ajan hereillä, eikä lyödä vain aivoja autopilotille. Niillä komponenteilla, joita on käytössä, voidaan tehdä monenlaisia eri variaatioita laitteista loppukokoonpanossa ja jokaiselle asiakkaalle pyritään tekemään juuri heidän tarpeitaan vastaava laite.

 
Kesätyö danfossilla on opettanut minulle paljon. Olen oppinut esimerkiksi työkaveriltani Albanian historiaa. Danfossilla on siis hyvinkin kansainvälinen työilmapiiri, löytyy työntekijöistä mm Albaniasta, Ugandasta ja Vöyriltä. Linjatyössä onkin siis tärkeää, että ilmapiiri työntekijöiden välillä on hyvä. Vaikka linjalla on monia hyvin erilaisista olosuhteista lähtöisin olevia työntekijöitä, on siellä myös samassa ”jamassa” olevia henkilöitä, kuten Einari Jänisoja, joka on aloittanut minun kanssa yhtä aikaa opiskelemaan Vaasan yliopistolla. Hänen kanssaan keskustelemme monesti koulujuttuja ja politiikkaa kahvitunneilla. Linjalla molemmat huhkivat töitä kovaan tahtiin. Mutta, tämä kesä tämmöistä, ensi kesänä ehkä jotain muuta.

Takuu – teekkarina Danfossilla

Hei!

Tässä kirjoittaa Elina, ensimmäisen vuoden sähkö- ja energiatekniikan opiskelija. Pääsin takuuteekkari-hankkeen kautta kesätöihin taajuusmuuttajistaan tunnetulle Danfossille. Töitä on takana yli kolme kuukautta ja nyt olenkin jo viimeistä viikkoa töissä.

Työskentelen kokoonpanijana linjalla, jolla tehdään tehtaan pienimpiä taajuusmuuttajia. Yksi laite kootaan kolmella eri työpisteellä, joista ensimmäisellä kootaan laitteen teho-osa, toisella ohjausosa ja lopuksi laite testataan ja lähetetään pakkaukseen. Koska laitteet ovat pieniä, ne saadaan koottua melko nopeasti ja linjalta valmistuukin viikoittain yli tuhat laitetta. Kokoonpanon lisäksi olen tuonut muutamina päivinä laitteiden osia linjalle eri puolilta tehdasta, etteivät ne pääse loppumaan. Uusille kesätyöntekijöille on järjestetty erilaisia koulutuksia esimerkiksi työturvallisuuteen liittyen.

Kesätyöstä on ollut hyötyä opiskelemaani alaa ajatellen, koska olen saanut paljon käytännön osaamista. Koska olin opiskellut laitteiden toimintaa teoriassa, oli kiinnostavaa nähdä miten ne käytännössä rakennetaan ja mitä kaikkea niihin asennetaan.

Olen viihtynyt Danfossilla tosi hyvin. Työporukka on mukava ja osallistuin muutamaan työntekijöiden tapahtumaan, joista jäi hauskoja muistoja. Kesän aikana olen myös ehtinyt tutustua Vaasaan paremmin ja nähdä uusia maisemia, sillä olen täällä ensimmäistä kesää ja kouluaikana tuli liikuttua lähinnä vain keskustan alueella.

Kesätyöni alkaa siis lähestyä loppuaan, ja vielä ehtii lomailla pari viikkoa. Toivottavasti kelit pysyvät lämpiminä, jos vaikka tarkenisi mennä vielä uimaan. Tosin mikään vesi ei voi olla kylmempää kuin kaupungintalon suihkulähteen vesi vappuna.

Hyvää loppukesää kaikille!

-Elina

Kesä Danfossilla

Hejsan kaikki kesätyöblogin lukijat! Täällä terveisiä entiseltä Vaconin tehtaalta, eli nykyiseltä Vaasassa olevalta Danfoss-tehtaalta. Tällä kertaa kirjoittamassa olen minä, Matilda, toisen vuoden informaatiotekniikan teekkari alkuperäisesti Vöyriltä kotoisin, ja äidinkielellä ruotsi, mikä on varmaan ihan hyvä mainita jo nyt alussa, eli pahoittelen jo nyt tässä vaiheessa, jos törmäätte kielioppisiin virheisiin!

Danfossilla olen töissä kokoonpanijana, toista kesää samassa tiimissä. Jos mahdollista, viihdyn viime kertaa paremmin! Sain fuksivuoden jälkeen takuuteekkaripaikan, ja tämän vuoden helmikuussa allekirjoitin tuntisopimuksen, eli saavuin jo talvella takaisin tulevaan kesätyöpaikkaan, mikä oli omasta mielestä todella hyvä asia, kun ei nyt kesällä kestänyt niin paljon aikaa tottua taas työn tekemiseen, vaikka ei ollut aina helppo kevään aikana opiskella ja olla töissä samalla.

Kohta on jo puolet kesästä, tai ainakin kesätöistä, ohi. Kun kavereiden kanssa tulee keskusteltua, että mitä minä oikein töissä teen, lyhyt vastaus on, että asennan taajuusmuuttajia. Jos joku vielä pyytäisi tarkemmat tiedot kesätyötehtävistä, vastaus on että linjalla kootaan minun tiimissä pari eri mallia, ja vaikka sana ”linjatyö” herää usein seuraavana kysymyksenä, että ”taitaa silloin olla aika tylsää työ”, voin rehellesti sanoa että ei ole! Jokaisen laitteen kokoonpanoon kuuluu pari eri vaihetta, jopa itse rakentamisen lisäksi, kuten testaus ja pakkaaminen. Kun niiden välillä vaihtaa työpäivän aikana, tarkoittaa että työ on loppujen lopuksi aika vaihtelevaa. Kun tekee vuorotöitä, eli joka toinen viikko on iltavuoroa, jää myös aikaa rentoutumiseen, salilla käymiseen ja jos on hyvä sää, ehtii aamusta vielä rannalle.

Tämän hetken suunnittelun mukaan kesätyöt loppuu tänä vuonna jo heinäkuun loppuun, ja käytännössä se tarkoitta minulle jotain niin hienoa kun lomaa! Toivon tietysti, että saisin vielä pari viikkoa viettää töissä, koska kun ei ole moneen vuoteen pitänyt yhtään kesälomaa, niin ajatus on melkein pelottavaa. Mitä tarkoittaa sana loma ja mitä mä teen jos mulla ei oo yhtään pakollista tekemista? No ei, muun muuassa reissu Tallinnaan on jo kavereiden kanssa suunniteltu ja niin kuin kaikki tietää, elokuu on paras kesäkuukausi niin pakko myöntää, että kyllä kelpaa!

No joo, täällä loppuu nyt osaltani kesätyöblogailu ja minun yksinpuhelu! Toivon teille kaikille mukavaa kesänjatkoa ja tsemppiä kesätöihin!

 

Terveisin

Matilda

Siinähän se kesä menee.

No huhhuh.

Tätä kirjoittaessani olen juuri saapunut iltavuorosta, jonka vietin tehtaalla testiuunien lämmöstä nauttien. Vähän tahtoo väsyttää, sillä matkaahan työpaikan ja kodin välille kertyy yli kymmenen kilometriä, joka taittuu kivasti pyörällä. Päivästä päivään saman reissun polkeminen voi loppua kohti alkaa tuntumaan, mutta toistaiseksi ei tämmöistä ongelmaa ole tullut vastaan.

Tässä kirjoittelee siis Antti, kolmannen vuoden automaatio-opiskelija. Kandi on kovasti kesken ja pari kurssiakin roikkuu, mutta ei haittaa. Ei semmoisia jaksa kesällä miettiä.

Olen pari viikkoa takaperin aloitellut toista kesää Danfossilla taajuusmuuntajia rakentelemassa. Toimeenkuvaanhan tässä kuuluu laitteen kasaus, testaus ja pakettiin lähetystä varten laitto. Ekan vuoden jälkeen olikin jo kaikki mukavasti päässyt unohtumaan, mutta nopeasti pääsin taas takaisin hommaan kiinni. Onneksi linjalla on sentään useita eri hommia ja laitemalleja, joten tylsyys ei pääse iskemään vaikka samaa hommaa jo toista kesää painaakin.

Työporukka on sentään enimmäkseen tuttu, joten hyvä seura auttaa pitkien päivien kulumisessa. Tehtaalla on aika rento meininki suuren osan vakioporukasta ollessa lomalla.

Kello näyttääkin jo kivasti puoltayötä, josko sitä jättäis tekstit lyhyeen ja miettisi nukkumista.

Hyvää kesää, toivottavasti ei ala satamaan. Antoivat sentään mulle Danfossin lippiksen niin kalju ei pala auringonpaisteessa.