Koodikesä 2: Bugien paluu

Tervehdys kaikille blogin lukijoille, Emil tässä Danfossin softatiimistä taas. Kesä on ohi ja koulu on alkanut ja itselläni lähti viimeinen työviikko käyntiin. Oma projektini on viimeisiä loppu viilauksia vaille valmis ja käyttäjä ryhmä huohottaa niskaan, koska sitä pääsee käyttämään. Mutta kuinkas tähän tilanteeseen päädyttiin. Alku kesästä voi lukea ensimmäisessä kirjoituksessani koodikesä Danfossilla, joten keskitytään loppukesään.

Kesällä pääsin suoraan niin sanotusti homman ytimeen, kun rupesin koodamaan diagnostiikka-toimintoja softa tuotekehitysprojektille. Työssä pääsi monta kertaa koodamaan hyvinkin matalalla tasolla. Siinä sitten pääsi näkemään, kuinka pienillä muutoksilla, kun ei ole miettinyt asioita aivan loppuun asti, pystyy kaatamaan kaiken. Aina välillä pääsi repimään hiuksia päästä, samalla kun etsi mysteeri kaatumiseen johtavaa bugia assembly-koodiin asti, jonka jälkeen todeta, että vian pystyi korjaamaan parilla rivillä koodia oikeassa paikassa.

Mutta ei tämä kesä ollut pelkää angstia ja tyhmyyden tunnetta. Tällaisessa projektiluontoisessa työssä on monta eri vaihetta. Työ syklin pystyi jakamaan seuraaviin vaiheisiin. Ensimmäisessä vaiheessa on innostus uuden ominaisuuden lisäämisestä. Pääset perehtymään, onko olemassa olevia toteutuksia, miten niitä voi soveltaa omaan tapaukseen ja miten aiot toteuttaa sen annetuissa vaatimus- ja aikarajoissa. Vaiheessa kaksi rupeat toteuttamaan muodostettua suunnitelmaa. Huomaat että et ole ottanut näitä yksityiskohtia huomioon ja rupeat jäämään aikataulusta. Kolmannessa vaiheessa iskee paniikki. Kerkeätkö tekemään kaiken ennen deadlainia? Vaiheessa neljä olet kysynyt itseäsi viisaammalta neuvoa tai olet kokenut ahaa elämyksen ja koet voiton tunteen, kun saat kaiken lopulta valmiiksi. Paitsi silloin kun et saanutkaan kaikkea ihan valmiiksi. Mutta sellaista sattuu ja ensi kerralla pitää vain petrata ja suunnitella hommat paremmin.

Viime kesästä ja alkukesän ahkeruudesta oli muodostunut luottoa, joka ”mukavasti” realisoitui kesälomien lähestyessä erinäisten vakkareiden ehdottaessa minua ottamaan heidän ylläpito hommiaan kesälomien ajaksi. Siinä sai sitten heinäkuussa yksin toimistolla istuessaan hikoilla ja rukoilla että kaikki ei menisi yhtä aikaa pieleen ja välillä kun, omat hommat eivät edenneet, että jotain menisi pieleen. Näistä lisätöistä selvittiin kuitenkin minimivaivalla ja firma on edelleen pystyssä, joten eiköhän ne ihan hyvin tullut hoidettua.

Muuten kesä on sitten mennyt aina vain alamäkeen menevien kahvikeskustelujen parissa, sekä joka perjantaina pullakahvi porukan kanssa jutustellessa. Olen kiitollinen mukavasta työseurasta, joka ymmärtää, että itseään ei kannata ottaa liian vakavasti ja oli aina valmis auttamaan, kun tulee seinä vastaan. Työ opettaa ja tältä kesältä on jäänyt paljon uutta työkalupakkiin. Se siitä tältä kesää. Toivottavasti tästä proosasta on ollut hyötyä tai iloa teille lukijoille.

Kiitos ja hauskaa syksyä kaikille!