Takuuteekkarihommia part 2

Morjesta!

Olli täällä taas raapustelemassa uutta blogia. Näin alkuun kehotan lukemaan kesän alussa tulleen postauksen, niin tässä ei tarvitse asioita kerrata.

Kokoonpanossa vietin siis koko kesän, mutta työtehtäviä tuli lisää sen aikana. Minulle perehdytettiin neljäs vaihe melko pian ensimmäisen kirjoituksen jälkeen, mutta viidettä vaihetta sai odotella elokuun alkupuolelle. Lisäksi pääsin pakkaamaan laitteita jossain vaiheessa kesää.

Kaikki viisi vaihetta sijoittuivat linjalle mutta pakkaaminen tapahtui toisessa hallissa, joten siellä oli jonkinlainen oma rauha ja hiukan vapaamuotoisempaa työntekoa. Ei sillä, että siellä olisi lorvittu tai muuten perseilty, mutta työtila oli isompi ja pääsi liikkumaan vapaammin. Pakkaamossa nostettiin valmiit laitteet nosturilla pakkauslavan päälle, jonka jälkeen ne muovitettiin, laitettiin pahvi päälle, tarroitettiin ja vietiin lastausalueelle. Mukavaa hommaa, mutta päivän mittaan alkoi kaivata sitä linjalle ominaista eräänlaista passiivisuutta.

Yksi hyväksi kokemani juttu, joka auttoi jaksamaan, olivat äänikirjat. Kun linjalla kiristää samoja ruuveja ja muttereita päivästä toiseen, pelkän musiikin kuuntelu saattaa puuduttaa. Työkaveri vinkkasi äänikirjoista ja niitä tulikin sitten ahmittua puolen kesän aikana kahdeksan kappaletta.

Se, että joku kertoi hyvää tarinaa korvanapeista samalla kun teki töitä, teki tekemisestä mielekkäämpää ja auttoi jaksamaan. Itse tuli kuunneltua ex-Cannonball Marko Lönnqvistin tarina, Cheekin elämäkerta ja Ville Haapasalon merkilliset tarinat itärajan takaa sekä muutamia Vareksiakin tuli ahmittua, kaikki loistavia kirjoja.

Mielekkyyttä lisäsivät myös uudet vääntimet, jotka tulivat testikäyttöön heinäkuun loppupuolella. Yksi niin sanottu tarkistuskierros jäi pois, joten työstä saatiin joutuisampaa. Lisäksi linjaa kehitettiin koko ajan, olinhan tullut töihin keskelle muutosprosessia. Työntekijöitä kannustettiin antamaan palautetta linjan toimivuudesta ja parannuksia tehtiin päivittäin.

Kokemuksena kesätyö oli opettavainen, mutta samalla töissä oli hauska käydä, sillä työkaverit olivat mahtavia. Muutaman kerran tuli käytyä perjantaina töiden jälkeen terassilla ja parin kanssa on tullut pelailtua netin yli vapaa-ajallakin ja tullaan pelaamaan jatkossakin eli kiteytettynä voisin sanoa, että löysin muutamia hyviä ystäviä Danfossilta kesän aikana.

Kuitenkin mainittakoon, että opiskelumotivaatiota tämä työ tulee buustaamaan, sillä kaikki mitä työkavereilta kuulin, ei antanut kuvaa ruusuilla tanssimisesta, mutta niistä en tässä sen enempää huutele.

Tämä blogi taitaa olla aika lailla paketissa, viisas kokoonpanijakonkari toivottaa kaikille hyvää loppukesää ja tsemppiä syksyyn!